Äkkijyrkkä
Miina Äkkijyrkkä on suomalainen kuvanveistäjä, karjakko ja perinteisen itä-suomalaisen karjan puolustaja.
Veistostuotanto
Akryylit
Suojelutyö
Taiteilijatyönsä lisäksi Miina Äkkijyrkällä on ollut itä-suomalaista nautakarjaa eli kyyttöjä, ja hän on toiminut suomalaisen alkuperäiskarjan puolestapuhujana.
Miina Äkkijykkä omin sanoin – Synnyin kuvanveistäjäksi
Aloin veistää kolme vuotiaana, hakkasin halkoon neljä tikkua ja juoksin äidin luo ”kato lehmä!!”.
Kolmiulotteisen ja visuaalisen maailman käsitys ja hahmottaminen ovat vieneet minut vaikka minne maailman ääriin. Kuvanveistäjän työ on mielenkiintoista, sukkulointia, ekonomisten materialististen ja monien muotivirtausten välillä.
Alakoulussa ja aina murrosikään saakka piirsin paljon. Vasikat, sonnit ja lehmät olivat minun ystäviä. Siinä olivat virikkeeni lapsuudessa.
Villeyteni ja mielikuvitus-
rikkauteni vuoksi äitini eristi minut muista lapsista laittaen minut vasikkakarsinaan.
Kaksitoista vuotiaana isä vei minut taidevalimoon ja sain sunnuntaina katsella pieniä veistoksia ikkunasta isän käsivarsilla. Ulkona oli iso Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas tekeillä, se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Siitä hetkestä alkaen tiesin, että olen kuvanveistäjä. Veistelin leppäpuusta höyläpenkillä istuen maatilan eläimiä, jotka olivat piirtyneet verkkokalvoilleni.
Syyskuussa 1969 aloitin Suomen Taideakatemia Koulussa kuvanveisto-opinnot Helsingissä. Tunsin olevani oikeassa paikassa. Olin 20-vuotias ja kuvanveistotaiteen raskas kallio tuntui harteillani vastuulisesti.
1973 vapauduin villeille taidemarkinoille, aloin tutustua maapalloon. Monet maat on tullut koluttua ja niistä saatu vaikutteita. Etelä-Amerikka, Etelä-ja keski Afrikka, Uusi-Seelanti ja Kiina ovat minulle tuntemattomia.
Eritysesti olen viihtynyt Intiassa. Suurkaupungeista rakkaimpia ovat Lontoo, Parisii, Dubai, Tokio ja Singapore. Kaipaan New Yorkin säpinää, jatsia ja gallerioiden antia. Lehmät ovat kuljettaneet minua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.